"Mä en löydä tän päätä"

Tänään on 36+2, torstaina kävin neuvolalääkärissä. Hyvin erikoinen käynti. 

Kaikki lähti siitä, kun ensimmäinen neuvolalääkärikäynti oli rv 12, sain sen uudelleensynnyttäjänä, kun oli viimeksi se raskausmyrkytys ja verenpaineongelnaa. Neuvolalääkäri oli järkyttävän epäkohtelias, ei puhunut raskauksista mitään, ilmaisi huolensa syönkö Juliuksenkin ruuat. Itse en saanut suutani auki kun teki mieli itkeä. Kun tuli aika kuunnella sydänääniä, hän kokeili muutaman minuutin ilman tulosta ja sanoi ettei jaksa enempää, "kohtahan sulla on se ultra niin kuulet sitten siellä löytyykö ne". Julius pelästy kamalasti ja itki, minua kans itketti kun päästiin huoneesta ulos. No en ollut ainut jolla samanlaisia kokemuksia hänen kanssaan, jopa henkilökunta tehnyt hänestä valituksia. 

Seuraava neuvolalääkärikäynti oli laitettu muistaakseni viikolle 24, jotta pääsin sijaiselle. Ei kovin kummoinen sekään käynti, hänellä oli asenne "tapahtuu mitä tapahtuu, turha miettiä mitään etukäteen". 

Kaiken tämän jälkeen kun en neuvolassakaan saa vastauksia kysymyksiini, mm tästä Radista, päätin, haluan toisen neuvolalääkärin, joka tarkoitti sitä, että "synnytystapaarvio" olisi toisessa neuvolassa. Kysyin neuvolantädiltä monia kysymyksiä raskaudenaikana, mihinkään en ollut saanut vastausta, niinpä luottavaisin mielin marssin uuteen neuvolalääkärikäyntiin, fail. 

Neuvolalääkäri oli erittäin erikoinen ihminen, puhui vähän, kuunteli vielä vähemmän. Opiskelija oli kiinnostunut ja hänen kanssaan juttelin enemmän. Neuvolalääkärille esitin huoleni vauvakoosta, viikolla 30+6, vauva oli pieneksi ultrattu, nyt olin pohtinut jo pääni puhki radin vaikutuksista. 

Yritin kysyä häneltä tuntuuko vauva käsiin normaalinkokoiselta, hänen mielestään mikään muu ei merkitse kun sf-mitta. Juurikin 30+4 se oli 34,5cm, täysin yli kaikista mahdollisista käyristä ja 2 päivää myöhemmin ultrassa koko keskikäyrän ja alakäyrän välissä. Jälkikäteen kuulin ultraajani olleen yksi arvostetuimmista ultraajista, luotan siis hänen sanaansa. 

Mutta ongelmahan on siinä, ettei voi tietää miten sokerit on vauvaan vaikuttanut, onko vauva pysynyt samalla kasvukäyrällä vai jotain aivan muuta. Tämän takia esitin kysymyksiä "miltä vauva tuntuu", vastauksia en saanut. Sanoin pelkääväni aivan kamalasti vauvan kokoa, ja sitä jos joutuisin sektioon. Hän sanoi et hänen sf-mittaus osui nyt täysin keskikäyrälle, mutta mittatuloksensa on usein kuulemma liian pieni. Hoki minulle monta kertaa "sinulle tulee iso vauva varaudu nyt siihen". 

No mitäs sille voi, tulee mitä tulee ajattelin peloissani. Vielä suurempi ihmetys tuli kun sanottiin et "sinä saat nyt lähetteen ultraan, mä en löydä tän päätä". Hetki piti keräillä itseä ja kysyä et anteeksi mitä?! Kuulemma hän ei tunnista kumpi on pää ja kumpi peppu, niinpä tarjonta pitää tarkistaa. 

Kättäriltä soitettiin minulle heti samana päivänä, ja huomiselle sain aamulle ajan jossa ultrataan. Selitin tämän koko tarinani heille ja sanottiin, mikäli maanantain jälkeen jää jotain kysyttävää niin saan "pelkopoliajan" lääkärille, kuulemma heillekin parempi kun minä olen levollinen. 

Huomenna myös tutustumiskäynti Jorviin, sitten valitsen kummassa haluaisin synnyttää. :) 

Tässä purkauksia meidän maailmasta, huomenna kuullaan missä on pää, samoin kenties jotain painoarviota. :) 

Pesänrakennusviettiä ja siivousintoa?

Tänään viikot 33+6, (kirjaan näitä lähinnä itselleni jos koskaan tarvitsee etsiä et mitäs mulle kuului silloin) kauhea kolotus ja pirun liitoskivut, hengissä kuitenkin ja tarmoa täynnä!

Maanantaina kävin varaamassa vaunut, käsiraha maksettu, HUI! Voi sanoa et oli kyllä hyvin suuri juttu minulle! Lompakolle myös! Meille tulossa siis Bumbleride Indie Twinit ja värinä Jet Black, tilasin myös sadesuojan koska niitä on ollut hankala löytää. Vaunukopan ajattelin sittenkin hankkia, mutta sen hankin vasta kun vaunut maksettu tai sitten ns käytettynä.

Tänään aamulla aloin suunnitella sairaalakassia, pitäis tehdä joku suunnitelma ja alkaa pikkuhiljaa pakata, kun vaan tietäs mihin, puuttuu se itse kassikin vielä. Toisaalta mä ajattelin et eihän se niin justiinsa ole jos pakkaa vaan tavalliseen kestokassiin, sellanen mulla oli viimeksikin.

Kotona olen kovasti nyt siivoillut (mikä ei kyllä näin valtavina projekteina ole ollenkaan mun juttu normaalisti) ja laittanut järjestystä sopivaksi. Vielä muutama pikkujuttu ja sitten ois kaikki valmiina. Tänään tulee lipasto johon laitan vauvanvaatteet valmiiksi, hoitopöydän laatikosto jää siten vaan tavaroita varten, ne laatikot on tosin ärsyttävän tiukasti kiinni joten inhottaa aina repiä niitä auki.

Listaa siis mitä vielä puuttuu:

-vaunukoppa
-Juliukselle istuinsuoja
-hoitoalusta
-kaukalon vauvatuki (se on kyllä jossain, mutta hukassa)

Muutoin alkaa kaikki muu olla kasassa! Ihan mahtavaa! Huomenna tulee vielä pienempi ruokailuryhmä niin sekin helpottaa, tosin vanha pitää sitten raahata varastoon ja roudata sieltä tilaa, ei käy miestä kateeksi! Jostain on myös iskostunut kauhea into vaihtaa verhoja yms (en todella vaihda!).

Nyt Julius heräsi joten meillä alkaa ruokailu ja siivous jatkuu. Julius oppi eilen sanomaan vauva, äidin ja isin sydän pakahtui. <3

32+4 Rouva iPhone velho täällä terve

Kuulkaas nyt mä onnistuin lisäämään tämän mun kännykkään, jee ei oo päivitykset siis enää kiinni tietokoneesta joka kiukkuaa. :) En ole ihan kovin taitava elektroniikan kanssa joten katsotaan mitä tästä tulee. Heh! 

Viime yönä tuli taas valvottua ja nyt on ihan tosi väsynyt olo, Julius meni nukkumaan joten kohta pääsee itsekin hetkeksi. Tänään sain tiedon et ostamani vaunupussi ja vaunuverho on postissa matkalla tänne, joten jos vaikka tänään ehtisi mennä maksamaan sen tuplien käsirahan. 

Hommahan meni niin, että ensin piti ostaa kaverilta, no se tulikin liian nopeasti joten hän myi ne eteenpäin. Sitten piti ostaa käytettynä Facebook kirppiksen kautta, no niissä totuus kunnosta olikin ihan pikkasen erilainen... Ei mitään järkeä maksaa rikkinäisistä niin paljoa. Niinpä ostan ne nyt sitten liikkeestä, saapahan kaikki takuuhommat yms varmasti kuntoon. 

Tässä teille epäonnistunut poseeraus koirapuistosta yksi ilta, kuva on aivan karmea salamaräpsy ja siitä johtuu ilmekin, mutta piti kokeilla miten tämä toimii. 

Mä en tajua miksi nykyään kaikki kuvat mitä otan on ihan suoraan sanottuna paskaa, ja sitten kaapissa makaa mun järkkäri jota en ole edes joulun jälkeen käynnistänyt. Pakko ryhdistyä. Muutenkin ajatuksena hankkia ens keväänä uusi kännykkä, toivotaan et siinä olis sitten parempi kamera. 

Tässä kuva aamun hampaiden pesusta, meinasi olla ihan liian hauskaa. 

Eilen mies tuli niin myöhään töistä kotiin ettei enää keritty lähteä mihinkään. Tänään siis aikomuksena ostaa vaippoja ja tarvikkeita yms. IIK! 

Pitäis varata kirppari myös niin sais kaikkea turhaa myytyä, ja siten ns vaunurahaa lisää. Miten niin ollaan myöhässä kaikesta? :D 

Nyt mä nautin hetkestä kun saa nukkua, Lilli tosin vetää masussa jotain jumppaa. 

Ja apua nyt sen tajuan, tännehän en siis kertonut et ultran perusteella mahassa olis tällä kertaa tyttö, ja niinpä kutsumme Lilliksi. 

32+3 Miten mä muistaisin tän blogin?

Nonni, aikaa on vierähtänyt, ihan liikaa! Raskaus on ollut tosi paljon hankalampi kun edellinen, ensin oli kokoajan paha olo, sitten närästi kokoajan ja nyt on niin kauheet liitoskivut et ei kiasus!

Raskausdiabetes todettiin ja arvot on pysynyt erinomaisina mittauksissa. Mulla oli tästä aivan järkyttävä huoli, yläkäyrän ulkopuolella reilusti huitelevan sf-mitan kanssa yhdessä ajattelin et no nyt mun mahassa kasvaa joku sokerimonsteri joka painaa 7kg laskettuna aikana. Hah! (Nyt se jo naurattaa, aiemmin ei.) Kuitenkin 30+6 kävin naistenklinikalla kipujen takia ja ultrassa todettiin et masussa elelee pieni ja siro vauva, aivan kuten rakenneultrassakin. Painoa oli 1453g ja se on keskikäyrän ja alakäyrän välissä, vielä en oo löytänyt mitään keinoa arvioida sen perusteella syntymäpainoa, lääkäri sanoi ettei koe tarpeelliseksi noin aikaisin arvioida.

Meillähän ei synnytys tapaa arvioidessa pääse ultraan automaattisesti, vain jos jotain on ns huolena. Saas nyt siis nähdä, toisaalta tosi huojentunut kun koko oli pieni ja pää oli alhaalla, toisaalta taas, noh.

Julius kasvaa hyvin ja kielijänne leikattiin juuri, myös korvat putkitettiin samalla joka oli mun omasta mielestä ehkä vähän tarpeetonta nyt, mutta antaa olla. Julius osaa jotain yksittäisiä helppoja sanoja, ja kauheesti vauvakieltä. Suloinen pieni ilopilleri.

Kauheesti hankintoja tehty, mutta kauheesti vielä tekemättä. Vaunut, saakelin kallis menoerä. Kuitenkin tänään tai tällä viikolla myöhemmin aion käydä maksamassa käsirahan vaunuista, josko vähän ois taas sitte eteenpäin tää tilanne. Samalla pitäs kaikki pikkuinen tavara hankkia ja vaippoja yms! Nekin ois tarkotus tällä viikolla alottaa pikku hiljaa.

Ja kohta mun tietokoneesta loppuu akku, laturinpiuha jotenkin viallinen ja sohvalla ollessa se ei vaan pysy latauksessa, joten ensi kertaan siis!

13+6 flunssaa ja koulusuunnitelmaa

Huh taas!

Ultra oli ja meni, niinkuin huomaatte LA ei pysynyt samana. Uusi LA on nyt 24.10 eli 8 päivää myöhemmin kuin ensin laskettiin. Minulle tämä ei tullut yllätyksenä, odottelinkin kokoajan et paljonkohan se LA muuttuu.

Me vilustuttiin pääsiäislomalta palatessa auton super kylmästä ilmastoinnista. HÖH! Minulla alkaa mennä jo ohi, Julius nenä tukossa mutta tänään suostui jo nukkumaan. Ihan tosi ärsyttävää vaan olla kotona neljän seinän sisällä.

Mä olen pohtinut miten mahdollisesti jatkaisin nettilukio-opintoja, ja tänään olis tarkoitus tehdä jotain suunnitelmaa kunhan mies tulee töistä Juliusta paimentamaan.  Täytyy siis tehdä HOPS uudestaan ja aikatauluttaa opiskelu. Ollaan ajateltu palkata mun sisko Juliusta vahtimaan kerran viikossa jolloin saisin taas hirmuisesti enemmän aikaiseksi.

Aion myös helpottaa opiskelua niin, että se varmasti onnistuisi ilman kokoajan epäonnistumista ja sellaista "hitto en taas pysy aikataulussa".. Aloitan super mukavista kursseista, lisään hieman haastetta ja vasta sitten alan raataa hulluna, ehkä niin kestän?

Väsymys on alkanut helpottaa ja tilalle tullut taas tuttu vanha unettomuus. V*ttu! Lääkityksen saan kun ei ole enää vauva mahassa, ennen sitä täytyykin valvoa. Toisaalta kiva kun nyt voi Juliuksen päiväunetkin käyttää opiskeluun, kun aiemmin mulla meni silmät kiinni lähes yhtä nopeasti kun Juliuksella.

Tällaista meille, mitäköhän keksisi vappuna?

11+1 taistelua väsymystä vastaan!

Viime kerralla kirjoitin siitä mun kipeästä kädestä johon epäilin et labrahoitaja oli vahingossa tehnyt neulalla viillon reiän sijasta, avasin illalla sen paketin siitä kohdasta ja mikäs sieltä paljastui, joo-o.. Oli meinaan viilto eikä reikä, ihme kun sattukin niin paljon!

Sain tällä viikolla postissa ultra-ajat, hui jännää!! Eli siis eka ultra 9.4. ja rakenne-ultra 4.6. Ja molemmat siis kätilöopistolla.

Mies on lähdössä tänään typerään enduro kisaan töihin, ja me jäädään Jupeliuksen kanssa kotiin kaksin, tai no onhan meillä koirat. Ärsyttää! Ollaan tehty niin, että viikolla minä hoidan kaikki yöheräämiset, ja mies hoitaa viikonloput, no nyt se menee sitten niin et tän viikon olen hoitanut noi kaikki heräämiset, joita on ollut pahimmillaan noin 3 yössä kun hakee rytmiä, ja en ole saanut unta niiden jälkeen. Viime yönäkin valvoin melkein 3 tuntia. :( Ja nyt siis tämä viikko, viikonloppu, ens viikko.

Ja ens viikonloppuna on se koiranäyttelymatka Venäjälle, eli siis eka yö nukutaan bussissa, joo niin varmaan "nukutaan" oikein hyvät unet! Ja näyttelypäivä on pitkä. Sitten ollaan Tallinnassa perillä noin klo 24-01 ja hotelliin nukkumaan, ja aamulla laiva lähtee jo 7.30 takaisin, ei tartte siis laskea kovin kummoisia unia! Ja ollaan siis maanantaina perillä, tervemenoa vaan arkeen! No mutta itse olen harrastukseni valinnut ja varmasti tulee olemaan ihan hauskaa. Tosin matkanjohtaja kertoi et siel ei ole hissejä, ja koirien bokseja ei voi siis roudata sisälle lavetilla vetäen, vaan ne viedään yksitellen!! Onneksi mun kaikki 4 (neljä!!!!!) koiraa on pieniä ja niillä on kahdet häkit valmiina.

Joten mua väsyttää ihan kamalasti, tänään herätty taas kuudelta, laitoin Juliuksen vasta 11 nukkumaan nyt niin ehtis viel itse ottaa pienet unoset, siispä NYT on mun aikani, meen päikkäreille! ADIOS!

10+5 ja seulontaverikokeet

No hupsista, taas on aika juossut oikein pikavauhtia ja blogi on jäänyt ihan paitsioon, SORI! No tänään on jo 10+5 pahoinvointi alkaa helpottaa, jes!

Pääkaupunkiseudulla on nykyään tapana käydä seulontaa varten verikokeessa 10+0-10+6 välillä jotta verikokeen tulokset olisivat sitten valmiina nt-ultrassa, ennen se otettiin ultran kanssa samaan aikaan. Meillä nt-ultra eli niskaturvotus/niskapoimu -ultra on viikoilla 10+0-13+6, nämä ovat vapaaehtoisia, ja olen saanut sen käsityksen, että moni jättää tuon veriseulan ottamatta. Minulle taas se on ollut jo esikoisen ajoista selvää, että menen kaikkiin mahdollisiin ja tarpeellisiin tutkimuksiin mitä minulle vain annetaan, koska kaikki se valmentaa minua entisestään siihen tulevaan. Vaikka kaikki ei seulonnoissa jää ns kiinni, ja osa tuloksista on virheellisiä, ja puhumattakaan riskeistä, silti ne ovat mielestäni tärkeä osa raskauden seurantaa.

No tänään sitten menin tuohon meidän viereiseen labraan, hassua kun meillä on labra tossa ihan alle 200 metrin päässä, ja siinä siis sekin auki vaan 2 tuntia päivässä ja ti, ke ja to. Mua jotenkin jo aluksi se verikoe pelotti, tai huomasin vaan kun istahdin penkkiin et oli hankala olla ja jännitti. Hoitaja alkoi heti jutella mulle ja kyseli Juliuksesta jotain ikää yms, sitten sanoin hänelle (huomasin et hänellä hankalaa löytää mun suonta ja se on tosi yleistä) et mua ei oikeastaan haittaa kuinka kauan siinä kestää et kunhan vaan hän pistää vasta kun on ihan varma. Kerroin sit et Juliuksen aikana tosiaan oli se myrkytys ja osastolla ollessa ne verikokeet otettiin useita kertoja päivässä, ja koskaan et tiennyt onko se hoitaja hyvä vai huono. Kotiin kun pääsin niin mun kädet oli kun neulatyynyt, ne oli ihan reikäset ja mustelmilla, ja niin kipeät.

No hieman se nipisti niinkun aina ja ajattelin et jes nyt voi jo rauhoittua et hyvinhän tää meni, sitä verta otettiin kuitenkin aika monta isoa putkea, ja jossain tokavikan putken vaihtuessa vikaan se vissiin vähän siirsi neulaa huomaamatta jollon mua sattui ihan kamalasti, ja sen jälkeen alkoi sattua ihan sairaasti. Onneksi se oli sitten pian ohi ja kun neula otettiin pois niin ajattelin et nonni hyvä kohta tää loppuu, mutta mitä vielä. Mua sattuu vieläkin käteen, se varmaan tosissaan vähän raapas sitä suonta tms koska on tosi pahan tuntunen. ÄRSYTTÄVÄÄ!

Mutta jotain hyvääkin, tänään mun sisko laitto viestiä et sopiiko jos hän tulee hakemaan Juliuksen et he menis hänen kaverille jolla kans lapsia niin leikkimään, NO SOPII! Eli tänään mä saan taas vapaata aikaa! Taidan ehkä levätä niin paljon kun pystyn!

Tästä lähtien ajatuksena olis päivittää ainakin kerran viikossa tänne uudelle viikolle siirryttäessä et mitä kuuluu, ja siihen päälle vielä meidän normaalista elämästä. Laitan loppuun vielä muutaman kuvan.