6+4

Tänään on ollut huomattavasti parempi päivä, johtuen tosin varmaan siitä et olen aamusta asti syönyt vähän väliä jotakin ettei vaan iske nälkä ja oksetus. Ja kappas, se toimii. Tosin on kyllä ollut yhtä tuskaa syödä. Aamulla joutui oikeezsti niellä kiireellä ilman maistamistakin ettei vaan tuu ylös. Oli kamala kuvotus!

Mä olen alkanut miettiä kamalasti sitä vauvaa, siis lähinnä onko se tyttö vai poika. :D Hassua. Tietysti mua kiinnostaa se sukupuoli sitten, siis vielähän on turha hössöttää siitä, ei pitkiin aikoihin! Kun edes sais tän kunnialla pidettyä sisällä kriittisimmän vaiheen, ja siitä eteenpäin. <3 Mutta tuolta mammapalstoilta vaan tarttuu mieleen kaikenlaista pohdittavaa. :)

Mulla on nyt sellanen tunne et se olis poika, tietenkin kun meillä on kasoittain tyttöjen nimiä joihin ollaan hullaannuttu, mutta poikien nimet meni vaihtoon koska ne ei sittenkään ollut kivat. Ja huomatkaa tosiaan, nythän ollaan vasta 7. viikolla ja mulla jo tämmöset murheet. ;) Älkää ottako tosissaan! :D

Ja huomenna pääsee kotiin. Ihanaa. :) Saan vielä kotiovelle saakka kyydin meidän kaverilta, ei tartte koirien ja tavaroiden kans selviytyä ensin kaukoliikenteen bussista ja sitte viel Helsingissä bussista..

Kohta puoliin nukkumaan, jotta jaksaa taas! Yöllä taas kuitenkin tuhat heräystä ja nukkumisen vaikeus.

6+3 paha olo muuttui voimakkaaksi

Siis voi ärrimurri. Tänään oli hyvin hankalaa, oli aivan todella kamala olo. Siis joka päivä on paha olo, mutta tänään oli siis tupla hankalaa. Aamusta kun heräilin niin ehdin jo tajuta et ei hitto, tästä aamusta tulee vaikee. Siis sitten kun olin aikani sängyssä taistellut vastaan otin yhden sellasen berocca vitamiinin ja ajattelin et se edes vähän helpottais, oksetti taas jo kävellä jääkaapin läheltä. No suihkuun kun pääsin niin jo se alko. Siis ei kertakaikkiaan pystynyt yhtään estellä ku oksennusta vaan tuli, ja en ollu saanu mitään syötyä niin se tunne oli ihan kamala. YÄK.

Okei, nyt mä en puhu enää noin ällöä! :D

On kyllä välillä sellaisia "viiltäviä" vihlaisuja kohdussa? Tai jossain siellä suunnalla, ja ne on aina välillä hankalia. Mutta kuulemma kuuluu ihan tähän alkuraskauteen ja eivät ole mikään paha merkki. No hyvä. :)

Viikonloppu pois kotoa koiranvahti hommissa, sopii minulle mainiosti. :) Onneksi sunnuntaina hyvissä ajoissa kotiin. Ja ihanaa viettää aikaa sitten ilta oman murun kanssa. Nyt sillä on ollut kamalasti työkiireitä ja päivät venynyt ihan uskomattoman pitkiksi. Ja ens viikko on kiva kun sillä on aamuvuoro, sillon aika menee paljon mukavammin ja meillä yleensä enemmän yhteistä ja hyödyllistä aikaa. Ja sitten on lyhyt työviikko. JEE!

Perjantai illalla ollaan varattu pöytä mun kaverin ja sen miehen seurassa Cantina West nimisestä ravintolasta. NAMS! Mä rakastan hyvää ruokaa, ja hyvässä seurassa! Ja ihanaa kun on ensimmäinen kerta kun käyn kyseisessä paikassa eikä KUKAAN voi painostaa mua edes maistamaan alkoholia!! :) Ihanaa!

Ja sitten onkin koko viikonloppu ja maanantaikin kahden keskeistä aikaa! :) Siitä minä pidän! :) Ainakin varmasti aiotaan ulkoilla koirien kanssa! :) Ja luetaan (minä luen meille) niitä neuvolan lappusia mitä saadaan keskiviikkona. :)

Viime yö oli yksi julmimpia, siis meidän koirista pikkuset on nukkunut kokoelämänsä sängyssä, peiton alla. Ja iso hurttimus on nukkunut aina sillon tällön, ja kun vanha koira kuoli niin se alkoi nukkumaan joka yö. No eilen jotenkin illalla kun koitin mennä nukkumaan ja jotenkin oli tukala olo ja koirat vei kaiken tilan ja sänky oli liian pieni meille kahdelle ja ja ja. Minä tein sen, käskin koirat pois makkarista ja ovi kiinni. Kyyneleet tuli silmiin, muru sanoi et rakas kyllä ne ymmärtää. Sano tosin myös ettei uskonut näin koskaan käyvän. :D Ja koirat nukku sitte olkkarissa siihen saakka kun muru lähti aamulla töihin, varovasti ennen ku se nous kysy multa et saahan koirat jo päästää et ne tulee sun kans. :) <3

Sitte koirat juoksi äkkiä mun viereen ja tunkes peiton alle. <3 Ja mä lupaan, ostetaan ennemmin vaikka isompi sänky (nyt 160cm, mun vanhemmilla tästä syystä 210x210 :D ) kun et laitettas tytsyt olkkariin nukkuun! Vaikka niilläkin on siellä oma 120cm levee sänky. :D

Mä odotan siis ihan kun kuuta nousevaa sitä neuvolaa! :) Ihanaa! Ja odotan eniten et toivottavasti sieltä saa paljon kaikkia lippulappusia! :) Ja vihkosia!

Joo, nyt nukkumaan niin jaksaa aamulla pirteenä ryhtyä hommiin! :)

6+1 ruokaa ja foolihappoa

Terve!

Tänään päivä alkanut mallikkaasti, tosin mä syön yleensä vasta 1-2 aikaan ja sillon oli tänään niiiiin kamala nälkä et meinasin kuolla! Ja mikään ei riitä! Lisää ruokaa! KÄÄK! Nyt täytyy syödä useammin ja pieniä aterioita, ja liikkua lisää. Jotenkin mä vaan en tahdo tästä painosta mitään ongelmaa vauvalle.

Pahoinvointi on välillä hirveetä, siis kertakaikkiaan ei jaksa tehdä mitään ja ei pysty kun heikottaa ja oksettaa. Ja siis aivan järkyttävä väsymys, tuntuu et vois mennä kokoajan vaan takasin nukkumaan. Ja aikasemmin oon esim. tykännyt käydä kaupassa ja oon siellä tosi reipas. Nyt kaupassakäynti on melkein kun kuolema! Siis YÄK!

Ja kaikenlisäks, katselin kaksplus foorumilta masukuvia loppuvaiheesta, ja herranjumala mä en tahdo poikaa! :D Siis jotkut mahat oli niin isoja et tekis mieli mennä tukemaan niitä jollain tai asettaa ne mammat sohvale istumaan!

Foolihappo loppu eilen, joten tänään marssin sitä apteekista hakemaan, ja olikin iloinen ylläri, sillä siel oli merkki vaihtunut edullisemmaks. :) Viimeks tais olla 30kpl 7€ ja nyt oli 100kpl 7€. :) Ja on kivempi purkkikin. :) Viimeks ne oli meinaan jotain pharma merkkisiä ja läpipainopakkaus. Nyt on merkiltään muistaakseni Folinor ja siel on ihan purkissa ne kaikki 100kpl, helppo siis kantaa mukana reissuilla. Ja tätä olen siis syönyt päivittäin 1 tabletti ihan alkukierrosta saakka, ja aion syödäkkin ja suosittelen ihan jokaiselle! :)

"Raskauden suunnitteluvaiheessa ennen hedelmöittymistä syöty foolihappo vähentää huomattavasti sikiön keskushermostoon liittyvien kehityshäiriöiden riskiä.

Tutkimusten mukaan kolme neljäsosaa raskauden aikaisista komplikaatioista saa alkunsa jo alkuraskaudessa, jolloin kohdun limakalvo ja istukka kehittyvat. Foolihappoa tarvitaan tähän prosessiin.

Uutta näyttöä on saatu nyt siitä, että foolihappo pienentää myös keskenmenon riskiä ja raskauden myohemmässä vaiheessa ennenaikaisen synnytyksen, sikiön pienipainoisuuden ja raskausmyrkytyksen riskiä."     -Riikka Hakkarainen HS 7/09

Mä olen hurahtanut?

PIKAPOSTAUS :D

Siis mä olen tänään tilaillut käytettyjä äitiysvaatteita kun on ollut tosi edullisesti ja mun kokoa! Siis useita! Ja nyt lupaan etten enää tilaa mitään! Ainoo positiivinen asia on se, että noita voisi käyttää vaikkei olisi raskaana, koska olen iso.

Olenko mä hullu?!

On paljon erilaisia paitoja ja tunikoita ja housutkin. Lisäksi mekkoja pari, ja masutuubeja.

6+0 POKS!

Elikkäs, tänään alkoi viikko nro. 7 :)

Ja nyt ollaan puolessa välissä siitä, kun saa julistaa kokomaailmalle (lue: mun toisen puolen suvulle! :D ). Itse pohdiskelen sekaisin tuntein kuinka he tähän reagoivat? Mun suku on todella ihana, ja ystävällinen. Mutta myös helposti tuomitseva ja konservatiivinen. Pettyykö kenties siitä ettei aikaisemmin kerrota? Vai ymmärtääkö miksei kerrota?

Toisaalta lupasin itselleni etten enää pohdi tämän asian tiimoilta mikä oikein ja mikä väärin. Mutta silti mua huolettaa. Entä jos he sanovat minun olevan liian nuori? Tai entäs jos sanovat jotain muuta joka satuttaa minua sisältäpäin? He eivät voi tietää tämän olevan suunniteltu juttu, ei voi tietää ettei tämä ole vahinko.

Noh, pitää vaan odottaa ja antaa sitten asioiden mennä omalla painollaan. :)

Mulla ens viikolla eka neuvola, ja se hitusen jännittää jo nyt. :) Hih. Myös hieman pelkään koska olen todella ylipainoinen, eikä laihdutus ole onnistunut ennen raskautta, ja paino on minulle hyvin hyvin arka asia. Entä jos he sättivät minua tai olettavat etten ymmärrä olevani kamala kun olen lihavana raskaana?? Se jotenkin taitaa olla suurin asia joka mua stressaa. Ei kai kukaan ole vapaaehtoisesti lihava? Ja varsinkin siis kun sanotaan aina ettei ole tehnyt tarpeeksi töitä laihtumisen myötä. Ja myönnän sen, en vaan ole jaksanut/pystynyt. 

Ja mulla on kamala olo! Siis YÄK! En oo oksentanut kun kerran, eikä sillain okseta kunnolla mutta kuvottaa. Ja se on ällö tunne. Mutta toisaalta, tästä ei saa valittaa koska tätähän me halutaan! :) Ja väsymys! Siis eilen menin päivällä nukkuun ja heräsin illalla, ja koirien kans ulkoilun jälkeen yöunille, ja siltikin aamulla oli hankala herätä.. Hassua! :D

rv 5+6 elämä voittaa?

Huomenna käynnistyy uusi viikko, ja odotan sitä innolla.

"7. viikolla silmien aiheet muodostuvat"

Tuntuu jotenkin vielä hyvältä ajatus siitä, että on menty jo näinkin "pitkälle". Vaikka ollaan oikeasti AIVAN alussa. :D

Eilen oltiin maalla anoppilassa pyörähtämässä ja oli jotenkin tosi ihana jutella hänen kanssaan, hän kertoi meille jotain synnytyksistä, ja myös omista kokemuksistaan. :) Lisäksi 2 anopin kaveria (jotka minä tunnen myös) onnittelivat mua, ja mulle se tuli ihan puuntakaa. :D 2 sekuntia näytin lähinnä siltä, että "mistä??". Kunnes tajusin et ainiijuu, se on tää tuleva. :)

Tuli melkein kyynel silmään kun tajusin kuinka onnellisia ollaan. Ja nyt multa on myös vähän kadonnut se pelko et "ei kerrota kellekkää" ja et kaikkea vauvajuttuja pitää välttää tai muuten se menee kesken.

Paskanmarjat, nyt me nautitaan tästä ja luotetaan et kaikki menee hyvin. Jos ei mene niin se on sitten sen ajan murhe. 2 keskeytymistä on nyt ollut, ja kuinka pahalta se tuntuikaan kun ei tukea juuri keltään saanut. Ja kamala kuinka pahalta se tuntui kun ei uskaltanut katsoakaan vauvoihin päin kun pelkäsi keskeytymistä. Se tapahtuu jos se tapahtuu.

Luin lisäksi, että 80% keskenmenoista tapahtuu ennen viikkoa 8? Eli siis meillä olisi vajaa pari viikkoa niin oltaisiin ohi sen 80%. Ja siitä jokusen aikaa sitten vielä niin voi kertoa jo yleisesti. Vasta siis viikolla 12 kerrotaan esim. mun isälle ja sen puolen sukulaisille ja useammille ihmisille. Nyt siis tietää vaan sellaset "läheiset" ja sellaiset jotka varmasti ymmärtää, että mitä vaan voi sattua.

Tuntuu niin pahalta kun kokoajan pitäis ajatella et mitä vaan voi sattua? Sii NYT mä unohdan sen ajattelutavan kertakaikkiaan!! :)

Muuten elämä menee omilla raiteillaan, ikävä Lakua, ja tuntuu oudolta kun nyt enää 1 iso koira ja 2 pientä. Kun meillä aina ollut noita isoja ja nää pienet on vasta nuoria (toinen reilu vuoden, toinen 4kk) niin ollaan jotenkin aina ollut isojen  koirien ystäviä. :) Mutta kyllä on helppoa, kaikki mahtuu ihan loistavasti meidän pieneen autoon. :D

Tytöt (niin juu, ja nyt meillä vaan tyttöjä, vaikka olin vannoutunut uros ihminen??) on vielä hieman hämillään mutta tiivistyivät heti ja ilmeisesti ottavat nyt sitten uudenlaisen laumajärjestyksen. Nyt tulee tästä 1 isosta joka 3v pomoin, ja sitten luulen et tuo 4kk menee kohta keskimmäisestä ohi. Keskimmäinen on todella nöyrä ja sellanen koira joka ei osaa oikein pitää puoliaan. Ja nuorin taas on semmonen katujyrä, vaikka se on pienin. Mutta tuon vanhimman ohi se ei mene, koska se on tehnyt jo 8vko noille selkeeks et ne ei kävele sen yli tai sit sattuu. Ja toki mulla suuri vastuu niitä vahtia ja pitää huoli et kaikilla hyvä olla. Mutta onneksi noilla järki päässä kaikilla niin tuskin mitään ongelmia tulee.

Nyt vähän sekanen postaus. :) Toivottavasti saisin kommentteja esimerkiksi siitä, mitä toivottaisiin tänne kirjoittavan. Voisin joskus tehdä esittelypostauksen meidän koirista esim. :)

rv 5+4 ja surua elämässä.

Eilen oli kammottavin päivä koskaan. Minun vanhin koirani nukkui pois. Kaikki tapahtui ihan hetkessä, illalla nukkumaan mennessä kaikki oli vielä hyvin, aamulla kun heräsin tajusin ettei nyt ole lähtö kaukana. Varattiin aika ens torstaille luottoeläinlääkärille.

Päivällä tilanne meni siihen ettei Laku päässyt enää lattialta ylös kun se oli niin väsynyt ja kipeä. Ja tehtiin heti päätös siitä ettei se aika ole torstaina tai huomenna tai kohta, vaan se aika oli NYT.

Eläinlääkärin kanssa siis puhuttiin puhelimessa ja saatiin onneksi aika heti. Ja ell ymmärsi ja oli meidän kanssa samaa mieltä. Tunti päätöksen jälkeen olin jo kotona pelkän hihnan kanssa. :(

Pappa rakas, hyvää matkaa. Nuku hyvin Luppana <3 Kiitos kun olet ollut tukena elämäni karikoissa ja loisteissa. :)

Jos illalla jaksaisi kirjoittaa jotain muutakin.

rv 5+2

Eilen tuli postissa mun ensimmäiset vauvanvaatteet mitä oon ostanu. :D Ja siis lupasin itselleni et seuraavan kerran alan harkita seuraavien ostoa ehkä viikolla 10. Aluksi ajattelin et ekat ostokset teen vasta kun ollaan yli viikolla 12, mutta pitää tästä uskaltaa nauttia nytkin! :) Koskaan ei tiedä mihin maailma kuljettaa, mutta silti täytyy voida nauttia tästä. :)

Nämä 2 potkupukua ostin kirpparipalstalta ja ne tosiaan tuli mulle postista, maksoi posteineen 4€ joten ei paha hinta. :) Ja koko oli muistaakseni 60cm.

Noi näyttää kuvassa tosi isoilta kun on kuvattu vinosti. :D

Eilisestä muutama sananen:

Eilen mun rakas mummu soitti mulle ja kysyi et ollaanko me kunnossa ja kaikki hyvin kun äiti oli sanonut sille et onko Eipu kertonut sulle mitään uutta. Sitten mä sanoin et olisin halunnut kertoa kasvokkain, mutta hyvä näinkin ja kerroin et meille olis tulossa marraskuussa vauva. :) Ja mummu oli onnellinen, mummulla ollut nyt tosi vaikeaa henkisesti ja tuntui ihanalta kuulla mummu niin onnellisena. Tuli ihan kyynel silmänurkkaan. :) Mummu varasi itselleen jo vahtivelvollisuuden. :D Lisäksi sanoi alkavansa kutoa tossuja ja katselevansa vauvatavaroita. :) 

Ja sanoi mulle et vaikka ollaan alussa, niin silti pitää nauttia ja uskaltaa. Sanoi lisäksi et hän uskoo kaiken menevän hyvin. :) Varmisteli viel monta kertaa et pidän huolta itsestäni ja otan rennosti. :) Mummu on vaan niin <3

Eilen mua kuvotti aivan kamalasti, mutta ei jotenkin vieläkään "tarpeeksi". Tai siis jotenkin tuntuu et eihän tää nyt oo vielä mitään. Toki olis kivaa jos jäiskin tähän asteeseen mutta kuitenkin tuntuisi todellisemmalta jos olis enemmän oireita. 

Eilen illalla myös mua turvotti ekan kerran, siis vaikka olen todella mahakas muutenkin niin maha pyöristyi alempaa sillain enemmän muotoon. :D Olin ihan et käääk. :) 

Ja eilen tuli kotiin myös mun koira, joka on ollut hoidossa vanhemmilla kuukauden kun oon sairastellut eikä ole ollut mahdollista tarjota sille niin paljoa liikuntaa mitä se vaatii, koska tää ei voi olla irti ollenkaan. No mutta nyt on ihanaa kun neiti on kotona! <3 Nyt on taas koko perhe koossa. :) 

Ja vielä tän aamun plussa :D

Okei, nyt mä uskon. Tämä on totta. :)

Tässä kuva tän aamun plussasta, ja tämä siis pregcheck liuskatesti.

21.3

Tästä näkee hyvin et testi viiva on jo vahvempi kun kontrolliviiva. Eli pitäisi olla kyseessä ihan oikea juttu. :)

Sain eilen varattua neuvolan 4.4 aamuksi, tosin joudun menemään sinne yksin. Toinen puolisko on töissä silloin. Toisaalta helpompi näin, nyt mä voin ottaa siellä ihan rennosti ja kysyä kaikki tyhmimmätkin kysymykset! :D Meidän neuvolan täti on puhelimen perusteella ihan mukava, rento ja ystävällinen. Kysyin niistä lomakkeista et miten saan ne kun ei tulostinta niin hän sanoi et täytellään niitä sit siellä et ei hätää. :) 

Perjantai aamuna mulla oli kamala olo, oksensinkin. Ja siihen se on jäänyt, tosin tänään aamulla oli kamala kuvotus, tuntu et kohta tulee oksennus. Muutenkin aina välillä on semmosta kuvotusta mutta varsinaista pahoinvointia ei ole ollut enempää. :)

No nyt foolihappo tabletti nassuun ja aamupalalle! :)

Muutamat plussat tältä illalta :)

Nonni, tahtoisin tässä esitellä mun plussat jotka olen saanut. :)

Kaikki nää on siis saatu ihan testiajalla, hyvissä ajoin. :) Tänään tein siis kaksi testiä, pregcheckin liuska ja puikkotestit. :)  Testit on tehty illalla noin 9 aikaa ja pidätystä oli takana vaan noin pari tuntia. Huomisaamulle varattu vielä yksi liuskatesti ja sitten huomenna ostetaan CB digi viikkonäkymällä, näkee sitten et jos ois viikot hyvät! :)

Pregcheck puikkotesti 20.3

Pregcheck liuskatesti 20.3

Ja seuraavaksi vielä kaksi kuvaa mun haamuplussasta 13.3, joka on siis myös Pregcheckin liuskatesti, josta on revitty pois se imutyyny ja se muovipää.

5+0

Tänään sii menossa rv 5+0 joten kuudes viikko käynnistyi. :)

Tällä viikolla alkion sydän alkaa lyödä. :) VAU!

Tällä viikolla myös mami alkaa ehkä uskoa paremmin kaiken menevän hyvin? Enää siis 6 viikkoa ja sitten saa kertoa muille. Nyt tästä tietää äiti ja isäpuoli, siskot ja sitten täti. Anoppi, appiukko ja miehen pikkusisko. :) Ja mun 3 rakasta ystävää tietää jotka ovat olleet suunnattoman suurena tukena tässä koko projektissa. :) <3

Kaikki ottanut asian vissiin ihan hyvin vastaan, ja toivottavasti ottaa loputkin. Oikeestaan meitä paskat nakkaa kuka ajattelee ja mitä, siis haloo, tämä on meidän oma asia ja me tehdään elämällämme niinkuin parhaaksi näemme. :)

Mutta siis tällä hetkellä kaikki tietävät kuulemma onnellisia meidän puolesta. Ihanin on kuitenkin mun täti! <3 Siis hän oli niin ystävällinen ja aidosti välittävä, ainut joka ei kertaakaan suonut ajatustakaan sille "?", vaan hän oli samantien niin onnellinen. :) Toinen ihminen tulee olemaan mun mummu, mä tiedän sen jo etukäteen! :) Ja mulla on mielessä semmonen jos käytäisiin viikonloppuna mun mummulla ja kerrottais sille. :)

Ja siihen ne loppuu! Olen ajatellut kokoajan niin, et tästä raskaudesta kerrotaan niille ihmisille, joilta saisimme myös tukea jos jotain sattuisi, niille ihmisille joiden tuki on tärkeää.

Tänään on ollut aurinkoista, ja se tarkoittaa sitä, että lumi sulaa! :) Ja tiet on kohta sulat! :) IHANAA <3

                                         Kuva otettu googlesta! En omista oikeuksia kuvaan!

Taustaa meistä!

Blogia kirjoitan siis minä, Eipu, tuleva äiti, tuleva vaimo, tuleva maatalon emäntä. Ja blogi kertoo meidän perheestä, raskaudesta, koirista, remontista, tunteista ja kuulumisista.

Halusin perustaa tällaisen saadakseni tukea ja jonkun paikan mihin purkaa tämän kaiken, ja nykyään blogin kautta onkin helppo saada tukea ja turvaa.

Blogi siis ensisijaisesti kertoo raskaudesta, kaikki muu tulee kaupanpäällisinä. :D Meille tämä raskaus on voitto, se on onni ja se on toivo. Kauan on haaveiltu, kauan on toivottu, ja nyt se onnistui. Tällä kertaa on tunne siitä, että vihdoin tämä kestäisi, tunne siitä kuinka tämän on tarkoitettu menevän loppuun saakka.

Laskettu aika olisi marraskuun lopulla, ja siihen mennessä olisikin tarkoitus jo asua muualla. Muuttaa Helsingistä noin 60km Tampereen suuntaan isoon omakotitaloon jossa olemme vuokralla. Talossa on suuri piha, ja paljon huoneita, ihanteellinen meille! Keskellä ei mitään on koirien hyvä rellestää. Ainoa "ongelma" talossa on se, että se on vanha. On remontoitava, keittiö ja kylpyhuone/sauna, on myös asennettava uusi lämmitysjärjestelmä jotta saadaan talo siis lämpenemään taas puilla vesikiertoisesti. Talossa on monta takkaa tosin, ja vesikiertoiselle lämmitykselle putket ja kaikki valmiina, vielä täytyy vaan kytkeä kaikki.

Sähköt on, vedet tulee sisälle, on toimiva vessa, kylpyhuoneen uusiminen aloitettu jo siten, että ihan kaikki on revitty pois, vielä täytyy siis "koota" se taas kylpyhuoneen näköiseksi, saunassa sama tilanne.

Keittiö pitää purkaa ja uusia. Ja pihaa pitää möyhiä ja aidata. Uus koiratarha onkin jo tulossa niin siitä saa semmosen pienen tarhan noille.

Ollaan siis nuori minä 20v mies 21v pari, ollaan kihloissa ja 2013 kesällä olis tarkotus mennä naimisiin. Yhdessä ollaan oltu vasta vajaa pari vuotta, ja yhdessä eletty se kokoaika.

Tässä pieni referaatio, laittakaa kommenttia ja kyselkää! :)