Moikka!
Nyt on ollut ihan luvattoman pitkä tauko, paljon on tapahtunut ja varmasti taas tulee tapahtumaankin. :)Yritän tässä nyt jotenkin tiivistää ja availen asioita sitten kun on aikaa, yksi kerrallaan. :)
Noo muutosta toivuttiin ja siitä se alamäki alkoi oikeastaan lähes välittömästi kun ilmat alkoi viilentyä. Ihmettelin kun se "vauvanhuone" oli aina hieman viileä, no sitten vuokraisäntä kertoi että hän on unohtanut mainita kun siellä huoneessa ei ole kuulemma lämmitystä. (Siellä on patteri joka kuuluisi siihen öljylämmitykseen mutta kun putket sinne kuulemma katkaistu, ja samoin viereiseen huoneeseen.) Ehdotti jos vaikka lämmittäisin sähköllä, haistakoon paska! Siis ihan oikeasti siellä talossa oli öljypannu viallinen jotenkin, se imaisi 1600 litraa öljyä kolmen kuukauden aikana!! Ja pakkaset ei todella ollut niin kovat, että olisi pitänyt. Kaksi kertaa koko järjestelmä "jäätyi" jotenkin ja siinäkin taas meni hermot.
Aloin etsimään heti uutta asuntoa, ja koska vanha rakas vuokranantajani oli idiootti (hänelle soitettiin ja kysyttiin suosituksia ja hän sanoi etten maksa vuokraa ajoissa ja yritän jättää maksamatta, ja minä tuhoan asunnon täysin, NICE! Totta tästä tasan 0%, kiusa se on katsokaas pienikin kiusa.) joten alettiin etsiä toisesta kaupungista. Välimatkaa noin 50km ja täällä on miehen vanhemmat ja minun tätini yms. Käveltiin asuntotoimistoon, allekirjoitettiin vuokrasopimukset ja oltiin onnellisia. :) VAU!
Täältä saatiin rivarinpääty kaksio, ihan kivalta alueelta, mitä nyt naapurit hieman outoja. :D Pienihän tämä asunto on, oikeastaan todella oudosti suunniteltu, makkari on pieni, olkkarissa turhaa tilaa, keittiössä aika vähän tasoja ja eteinen taas on iso. Ja kaikki ovet avautuu aivan todella oudosti. Vaunuilla on mahdoton päästä asuntoon sisälle ilman apua. :D Ja naapurin koirat räksyttää melkein puolet päivästä. Puhumatta niistä kahdesta kissasta joista toinen tulee samalla oven avauksella sisälle, kerran saanut jo koiralta osumaa.
Plus hintaa tässä on niin, että talvisin varmaankin menee noin 600€/kk lämmityksien kanssa. Joten nyt etsitään yksityiseltä jotain omakotitaloa (niitä täällä on pilvin pimein) mieluiten kolmion kokoista, jossa kulujen kanssa pääsisi vielä alemmas. :)
No sitten iloisempiin asioihin, se loppuraskaus ja VAUVA! :) Lokakuun puolen välin jälkeen elämä hankaloitui entisestään, minulla kehkeytyis raskausmyrkytys ja jouduin osastolle. Parisen viikkoa osastolla niin, että välillä pääsin päiväksi tai yöksi kotiin.. Olo oli aivan kamala, painoa tuli 3kg/viikko. Keräsin vähän väliä sitä kirottua vuorokausivirtsaa, joka on oikeastikin todella jostakin saatanasta! Kokoajan otettiin verikokeita! No sitten tapahtui jotain, istukan virtauksissa havaittiin muutoksia 36+5, myös siellä virtsassa proteiini (?) jatkoi nousuaan, verenpaineet hipoivat lääkityksestä huolimatta taivaita. Ja ylilääkäri antoi määräyksen, että aloitetaan käynnistelyt! Painoarvio vauvasta oli 2900g.
Ensin käynnisteltiin 2 päivää suun kautta Cytotecilla eri annoksilla, ja supistuksia oli kokoajan ihan hyvin. Ja mitään ei alhaalla tapahtunut joten kolmannen päivän se viimeinen annos laitettiin kohdunkaulalle, no supistuksia oli todella lujasti jo ja säännöllisesti siitä illasta lähtien. Sain yöllä kipulääkkeen ja unilääkkeen joiden avulla nukuin 3h, ja heräsin yöllä siinä 3 aikaan siihen kun lapsivedet alkoivat mennä. Jouduin tippaan (SAGA POS.) ja yritin lepäillä mutta kamalilta kivuilta en pystynyt. Mies tuli taas aamupäivällä osastolle ja minä aloin olla jo todella tuskainen, pyysin kokoajan josko jotenkin saataisiin helpotettua oloa. No siinä kahden ja neljän välillä alkoi elimistö olla niin kovassa kiputilassa, että olin jo ihan shokissa. Ja silloin tehtiin päätös että saliin ja ilokaasua. ( Oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun jotakin oli tapahtunut, ja sekin vaan niin että kohdunkaulaa ei enää jäljellä ja sormelle auki.)
Salissa ilokaasua ja oksitosiinitippa, sen jälkeen petidiini puudute, pikkuhiljaa aloin avautua, sitten epiduraali ja lopulta kohdunkaulanpuudute. Itse synnytys salissa olin vaan shokissa ja vuoroin nukuin ja vuoroin kuulemma huusin (vaikka kipua mulla ei enää ollut). Ihan yhtäkkiä alkoi avautuminen vauhdittua muistan kun kätilö sanoi että 4 ja olin ihan että VAU! Sitten yhtäkkiä 6-8-10 ja mun päässä hakkasi kun kasinon pelikoneessa. :D
No mutta kivunlievitystä alkoi olla niin paljon etten tuntenut supistuksia, kätilö ja lääkäri alkoivat sitten auttamaan mua neuvomalla koska ponnistaa, ja ponnistusvaihe kesti sen 22 minuuttia. :)
Ja sitten alkoi se alamäki. Lapsi syntyi, en ehtinyt lasta edes nähdä kun se vietiin teholle. Lääkäri lähti samantien juoksemaan vauva sylissään pois. Ja minä jäin miehen kanssa suu auki ja sanoinkin miehelle, että ei vauva viedään väärään paikkaan, tuollahan se piti punnita ja osoitin sitä pientä huonetta salin nurkassa.
Kätilö sanoi minulle erittäin rauhallisesti ja yrittäen pitää minut rauhallisena "vauva ei hengitä, joten häntä viedään vastasyntyneiden teholle, ja elvytetään parhaillaan". Ne sanat, se tuska. Maailma kaatui juuri silloin ylösalaisin. Aloin itkeä aivan hillittömästi ja ajateltiin miehen kanssa, että pieni ei selvinnyt. Kului minuutteja, ja minä itkin. Ja itkin lisää. Puolen tunnin päästä (koko sen ajan kätilö yritti päivittää tietokonetta jotta näkisi onko sinne tullut tietoa) saimme tietää, että lapsi on saatu elvytettyä ja on hengityskoneessa. Mutta ei vielä hengittänyt itse.
Mies pääsi ensin itse katsomaan vauvaa teholle ja kun minä olin valmis liikkumaan niin päästiin vielä yhdessä. :)
Viralliset tiedot menivät siis näin: POIKA 01.11.12 klo 20.42 paino 2680g pituus 49cm ja syntyi tosissaan 37+1. :)
Yön aikana poika hengitti jo kokonaan itse ja poistettiin hengityskoneesta. Aamulla ei tarvinnut enää tehohoitoa ja olisi ollut valmis siirtymään teholta tarkkailuosastolle jos siellä olisi ollut tilaa. :D
Mutta sinä yönä hänellekin paikka aukeni sieltä. Tarkkailuosastolla vietti nelisen päivää eli pääsi kotiin 6vrk ikäisenä. Mut potkittiin osastolta jo tokana aamuna ulos.
Meidän pikkuinen poika on nyt 2,5kk ja nimen sai 16.12 Julius Leo Oliver.
Tässä Julius ensimmäisenä yönä teholla, meidän ensikohtaaminen <3
Tämä on seuraavalta aamulta ja ensimmäinen kerta kun sain vauvan syliin. <3
NYT täytyy mennä ruokkimaan toista, palaan tänne taas kirjoittelemaan! Tässä tällaiset tiivistetyt kuulumiset. :D
