No hupsista, taas on aika juossut oikein pikavauhtia ja blogi on jäänyt ihan paitsioon, SORI! No tänään on jo 10+5 pahoinvointi alkaa helpottaa, jes!
Pääkaupunkiseudulla on nykyään tapana käydä seulontaa varten verikokeessa 10+0-10+6 välillä jotta verikokeen tulokset olisivat sitten valmiina nt-ultrassa, ennen se otettiin ultran kanssa samaan aikaan. Meillä nt-ultra eli niskaturvotus/niskapoimu -ultra on viikoilla 10+0-13+6, nämä ovat vapaaehtoisia, ja olen saanut sen käsityksen, että moni jättää tuon veriseulan ottamatta. Minulle taas se on ollut jo esikoisen ajoista selvää, että menen kaikkiin mahdollisiin ja tarpeellisiin tutkimuksiin mitä minulle vain annetaan, koska kaikki se valmentaa minua entisestään siihen tulevaan. Vaikka kaikki ei seulonnoissa jää ns kiinni, ja osa tuloksista on virheellisiä, ja puhumattakaan riskeistä, silti ne ovat mielestäni tärkeä osa raskauden seurantaa.
No tänään sitten menin tuohon meidän viereiseen labraan, hassua kun meillä on labra tossa ihan alle 200 metrin päässä, ja siinä siis sekin auki vaan 2 tuntia päivässä ja ti, ke ja to. Mua jotenkin jo aluksi se verikoe pelotti, tai huomasin vaan kun istahdin penkkiin et oli hankala olla ja jännitti. Hoitaja alkoi heti jutella mulle ja kyseli Juliuksesta jotain ikää yms, sitten sanoin hänelle (huomasin et hänellä hankalaa löytää mun suonta ja se on tosi yleistä) et mua ei oikeastaan haittaa kuinka kauan siinä kestää et kunhan vaan hän pistää vasta kun on ihan varma. Kerroin sit et Juliuksen aikana tosiaan oli se myrkytys ja osastolla ollessa ne verikokeet otettiin useita kertoja päivässä, ja koskaan et tiennyt onko se hoitaja hyvä vai huono. Kotiin kun pääsin niin mun kädet oli kun neulatyynyt, ne oli ihan reikäset ja mustelmilla, ja niin kipeät.
No hieman se nipisti niinkun aina ja ajattelin et jes nyt voi jo rauhoittua et hyvinhän tää meni, sitä verta otettiin kuitenkin aika monta isoa putkea, ja jossain tokavikan putken vaihtuessa vikaan se vissiin vähän siirsi neulaa huomaamatta jollon mua sattui ihan kamalasti, ja sen jälkeen alkoi sattua ihan sairaasti. Onneksi se oli sitten pian ohi ja kun neula otettiin pois niin ajattelin et nonni hyvä kohta tää loppuu, mutta mitä vielä. Mua sattuu vieläkin käteen, se varmaan tosissaan vähän raapas sitä suonta tms koska on tosi pahan tuntunen. ÄRSYTTÄVÄÄ!
Mutta jotain hyvääkin, tänään mun sisko laitto viestiä et sopiiko jos hän tulee hakemaan Juliuksen et he menis hänen kaverille jolla kans lapsia niin leikkimään, NO SOPII! Eli tänään mä saan taas vapaata aikaa! Taidan ehkä levätä niin paljon kun pystyn!
Tästä lähtien ajatuksena olis päivittää ainakin kerran viikossa tänne uudelle viikolle siirryttäessä et mitä kuuluu, ja siihen päälle vielä meidän normaalista elämästä. Laitan loppuun vielä muutaman kuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti