"Mä en löydä tän päätä"

Tänään on 36+2, torstaina kävin neuvolalääkärissä. Hyvin erikoinen käynti. 

Kaikki lähti siitä, kun ensimmäinen neuvolalääkärikäynti oli rv 12, sain sen uudelleensynnyttäjänä, kun oli viimeksi se raskausmyrkytys ja verenpaineongelnaa. Neuvolalääkäri oli järkyttävän epäkohtelias, ei puhunut raskauksista mitään, ilmaisi huolensa syönkö Juliuksenkin ruuat. Itse en saanut suutani auki kun teki mieli itkeä. Kun tuli aika kuunnella sydänääniä, hän kokeili muutaman minuutin ilman tulosta ja sanoi ettei jaksa enempää, "kohtahan sulla on se ultra niin kuulet sitten siellä löytyykö ne". Julius pelästy kamalasti ja itki, minua kans itketti kun päästiin huoneesta ulos. No en ollut ainut jolla samanlaisia kokemuksia hänen kanssaan, jopa henkilökunta tehnyt hänestä valituksia. 

Seuraava neuvolalääkärikäynti oli laitettu muistaakseni viikolle 24, jotta pääsin sijaiselle. Ei kovin kummoinen sekään käynti, hänellä oli asenne "tapahtuu mitä tapahtuu, turha miettiä mitään etukäteen". 

Kaiken tämän jälkeen kun en neuvolassakaan saa vastauksia kysymyksiini, mm tästä Radista, päätin, haluan toisen neuvolalääkärin, joka tarkoitti sitä, että "synnytystapaarvio" olisi toisessa neuvolassa. Kysyin neuvolantädiltä monia kysymyksiä raskaudenaikana, mihinkään en ollut saanut vastausta, niinpä luottavaisin mielin marssin uuteen neuvolalääkärikäyntiin, fail. 

Neuvolalääkäri oli erittäin erikoinen ihminen, puhui vähän, kuunteli vielä vähemmän. Opiskelija oli kiinnostunut ja hänen kanssaan juttelin enemmän. Neuvolalääkärille esitin huoleni vauvakoosta, viikolla 30+6, vauva oli pieneksi ultrattu, nyt olin pohtinut jo pääni puhki radin vaikutuksista. 

Yritin kysyä häneltä tuntuuko vauva käsiin normaalinkokoiselta, hänen mielestään mikään muu ei merkitse kun sf-mitta. Juurikin 30+4 se oli 34,5cm, täysin yli kaikista mahdollisista käyristä ja 2 päivää myöhemmin ultrassa koko keskikäyrän ja alakäyrän välissä. Jälkikäteen kuulin ultraajani olleen yksi arvostetuimmista ultraajista, luotan siis hänen sanaansa. 

Mutta ongelmahan on siinä, ettei voi tietää miten sokerit on vauvaan vaikuttanut, onko vauva pysynyt samalla kasvukäyrällä vai jotain aivan muuta. Tämän takia esitin kysymyksiä "miltä vauva tuntuu", vastauksia en saanut. Sanoin pelkääväni aivan kamalasti vauvan kokoa, ja sitä jos joutuisin sektioon. Hän sanoi et hänen sf-mittaus osui nyt täysin keskikäyrälle, mutta mittatuloksensa on usein kuulemma liian pieni. Hoki minulle monta kertaa "sinulle tulee iso vauva varaudu nyt siihen". 

No mitäs sille voi, tulee mitä tulee ajattelin peloissani. Vielä suurempi ihmetys tuli kun sanottiin et "sinä saat nyt lähetteen ultraan, mä en löydä tän päätä". Hetki piti keräillä itseä ja kysyä et anteeksi mitä?! Kuulemma hän ei tunnista kumpi on pää ja kumpi peppu, niinpä tarjonta pitää tarkistaa. 

Kättäriltä soitettiin minulle heti samana päivänä, ja huomiselle sain aamulle ajan jossa ultrataan. Selitin tämän koko tarinani heille ja sanottiin, mikäli maanantain jälkeen jää jotain kysyttävää niin saan "pelkopoliajan" lääkärille, kuulemma heillekin parempi kun minä olen levollinen. 

Huomenna myös tutustumiskäynti Jorviin, sitten valitsen kummassa haluaisin synnyttää. :) 

Tässä purkauksia meidän maailmasta, huomenna kuullaan missä on pää, samoin kenties jotain painoarviota. :)