maanantai 26. maaliskuuta 2012

rv 5+6 elämä voittaa?

Huomenna käynnistyy uusi viikko, ja odotan sitä innolla.

"7. viikolla silmien aiheet muodostuvat"

Tuntuu jotenkin vielä hyvältä ajatus siitä, että on menty jo näinkin "pitkälle". Vaikka ollaan oikeasti AIVAN alussa. :D

Eilen oltiin maalla anoppilassa pyörähtämässä ja oli jotenkin tosi ihana jutella hänen kanssaan, hän kertoi meille jotain synnytyksistä, ja myös omista kokemuksistaan. :) Lisäksi 2 anopin kaveria (jotka minä tunnen myös) onnittelivat mua, ja mulle se tuli ihan puuntakaa. :D 2 sekuntia näytin lähinnä siltä, että "mistä??". Kunnes tajusin et ainiijuu, se on tää tuleva. :)

Tuli melkein kyynel silmään kun tajusin kuinka onnellisia ollaan. Ja nyt multa on myös vähän kadonnut se pelko et "ei kerrota kellekkää" ja et kaikkea vauvajuttuja pitää välttää tai muuten se menee kesken.

Paskanmarjat, nyt me nautitaan tästä ja luotetaan et kaikki menee hyvin. Jos ei mene niin se on sitten sen ajan murhe. 2 keskeytymistä on nyt ollut, ja kuinka pahalta se tuntuikaan kun ei tukea juuri keltään saanut. Ja kamala kuinka pahalta se tuntui kun ei uskaltanut katsoakaan vauvoihin päin kun pelkäsi keskeytymistä. Se tapahtuu jos se tapahtuu.

Luin lisäksi, että 80% keskenmenoista tapahtuu ennen viikkoa 8? Eli siis meillä olisi vajaa pari viikkoa niin oltaisiin ohi sen 80%. Ja siitä jokusen aikaa sitten vielä niin voi kertoa jo yleisesti. Vasta siis viikolla 12 kerrotaan esim. mun isälle ja sen puolen sukulaisille ja useammille ihmisille. Nyt siis tietää vaan sellaset "läheiset" ja sellaiset jotka varmasti ymmärtää, että mitä vaan voi sattua.

Tuntuu niin pahalta kun kokoajan pitäis ajatella et mitä vaan voi sattua? Sii NYT mä unohdan sen ajattelutavan kertakaikkiaan!! :)

Muuten elämä menee omilla raiteillaan, ikävä Lakua, ja tuntuu oudolta kun nyt enää 1 iso koira ja 2 pientä. Kun meillä aina ollut noita isoja ja nää pienet on vasta nuoria (toinen reilu vuoden, toinen 4kk) niin ollaan jotenkin aina ollut isojen  koirien ystäviä. :) Mutta kyllä on helppoa, kaikki mahtuu ihan loistavasti meidän pieneen autoon. :D

Tytöt (niin juu, ja nyt meillä vaan tyttöjä, vaikka olin vannoutunut uros ihminen??) on vielä hieman hämillään mutta tiivistyivät heti ja ilmeisesti ottavat nyt sitten uudenlaisen laumajärjestyksen. Nyt tulee tästä 1 isosta joka 3v pomoin, ja sitten luulen et tuo 4kk menee kohta keskimmäisestä ohi. Keskimmäinen on todella nöyrä ja sellanen koira joka ei osaa oikein pitää puoliaan. Ja nuorin taas on semmonen katujyrä, vaikka se on pienin. Mutta tuon vanhimman ohi se ei mene, koska se on tehnyt jo 8vko noille selkeeks et ne ei kävele sen yli tai sit sattuu. Ja toki mulla suuri vastuu niitä vahtia ja pitää huoli et kaikilla hyvä olla. Mutta onneksi noilla järki päässä kaikilla niin tuskin mitään ongelmia tulee.

Nyt vähän sekanen postaus. :) Toivottavasti saisin kommentteja esimerkiksi siitä, mitä toivottaisiin tänne kirjoittavan. Voisin joskus tehdä esittelypostauksen meidän koirista esim. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti