Ja nyt ollaan puolessa välissä siitä, kun saa julistaa kokomaailmalle (lue: mun toisen puolen suvulle! :D ). Itse pohdiskelen sekaisin tuntein kuinka he tähän reagoivat? Mun suku on todella ihana, ja ystävällinen. Mutta myös helposti tuomitseva ja konservatiivinen. Pettyykö kenties siitä ettei aikaisemmin kerrota? Vai ymmärtääkö miksei kerrota?
Toisaalta lupasin itselleni etten enää pohdi tämän asian tiimoilta mikä oikein ja mikä väärin. Mutta silti mua huolettaa. Entä jos he sanovat minun olevan liian nuori? Tai entäs jos sanovat jotain muuta joka satuttaa minua sisältäpäin? He eivät voi tietää tämän olevan suunniteltu juttu, ei voi tietää ettei tämä ole vahinko.
Noh, pitää vaan odottaa ja antaa sitten asioiden mennä omalla painollaan. :)
Mulla ens viikolla eka neuvola, ja se hitusen jännittää jo nyt. :) Hih. Myös hieman pelkään koska olen todella ylipainoinen, eikä laihdutus ole onnistunut ennen raskautta, ja paino on minulle hyvin hyvin arka asia. Entä jos he sättivät minua tai olettavat etten ymmärrä olevani kamala kun olen lihavana raskaana?? Se jotenkin taitaa olla suurin asia joka mua stressaa. Ei kai kukaan ole vapaaehtoisesti lihava? Ja varsinkin siis kun sanotaan aina ettei ole tehnyt tarpeeksi töitä laihtumisen myötä. Ja myönnän sen, en vaan ole jaksanut/pystynyt.
Ja mulla on kamala olo! Siis YÄK! En oo oksentanut kun kerran, eikä sillain okseta kunnolla mutta kuvottaa. Ja se on ällö tunne. Mutta toisaalta, tästä ei saa valittaa koska tätähän me halutaan! :) Ja väsymys! Siis eilen menin päivällä nukkuun ja heräsin illalla, ja koirien kans ulkoilun jälkeen yöunille, ja siltikin aamulla oli hankala herätä.. Hassua! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti