Aika menee niin nopsaan! Enkä oo yhtään ehtinyt tänne kirjotella, tai no aikaa olis kyllä ollut mutta ei jaksamista.
Tähän väliin on mahtunut paljon iloa ja surua. Ilona oli neuvolassa kuullut sydänäänet. :) Suruja ollut sitten taas joidenkin ihmisten asenne. :(
Siis ihan oikeesti, eräs mun entinen kaveri kirjoitti profiiliinsa niin tunnistettavasti (yhteiset kamut kysyikin siinä kommenteissa et kertooko minusta ja hän myöns) minusta kuinka oikeasti lisääntyminen olis pitänyt ottaa minulta pois ja säälii tulevaa lastamme joka hänen mielestään elää köyhän ja ankean elämän Itä-Helsingin slummissa sossuntuilla Yh-äitinsä kanssa. Ja lisättäköön ettei hän ole kuulunut elämääni enää pitkiin aikoihin eikä siis tunne miestäni saati meidän suhteesta MITÄÄN!
Ensinnäkään en asu slummissa. :D Itä-Helsinki on ainoa alue Helsingissä missä tahdon koskaan asua! Enkä aio jättäytyä Yh-äidiksi koska lapsella on isä jonka kanssa rakastamme toisiamme ja aiomme viettää elämää yhdessä. Tsiisus christ! Mistä hän ajattelee meidän eroavan kun ei olla koskaan tähän mennessä erottu (hän harrastaa on-off suhteita) ???
Mua itketti niin paljon tällainen ajatusmaailma! Siis ihan oikeesti, miten voi toivoa toiselle jotain niin kamalaa, kun että meiltä otettaisiin tämä onni pois???
Mun isäpuoleni vei kyllä tämän miehelle viestin perille, että nyt satutti väärän ihmisen läheisiä ja jos koskaan enää toistuu niin huonosti käy. Ja kummatkin pelkäävät siis isäpuoltani ihan kuollakseen ja varsinkin tämän episodin jälkeen, kehoittaisin heitä jopa itse tekemään niin sillä tiedän ja tunnen, että kun hänen läheisiä satutetaan niin kosto on suloinen.
Toisekseen eräs toinen tuttava jonka tuntenut paremmin nyt ehkä vajaa vuoden ja jutellaan paljon facebookissa yms mutta ei kahvitella tai soitella tms. Hänellä on jo yksi lapsi ja on hyvin sairas selästään (kuin minäkin) ja on hieman pinnallinen ihminen.
Sanoi minulle siis kadehtivansa sitä, että tulin raskaaksi. No okei lapsellista kadehtia aikuisia ihmisiä varsinkin kun ei tiedä taustoja! Ja toisekseen sanoi olevansa kateellinen minulle kun olen nyt kotona enkä voi mennä töihin. Hän sanoi minulle että uskoo minun hankkiutuneen raskaaksi VAIN koska en halua mennä töihin. :( Tuo satutti kyllä ja lujaa. Siis ensinnäkin en mitenkään HANKKIUTUNUT raskaaksi, tämä oli pitkä ja kivinen tie!!
Takana oli kuitenkin hieman alle vuosi yrittämistä ja 2 keskenmenoa, ei todellakaan helppoa!
Ja sitten vielä, aivan järkyttävät painajaiset piinaavat minua. :( Siis jotain niin kamalia ja henkisesti raskaita, melkein joka toinen yö on jonkinlainen painajainen. :( Ja niiden jälkeen vaikea rauhoittua ja yrittää jatkaa unia kun samalla sydän menee miljoonaa ja tekee mieli KILJUA täysiä. :(
Huoh!
No huomenna poksutaan! Toivottavasti raikas sää jatkuu, tänään oli ihana lenkkeillä koirien kanssa kun tuoksu sade, ja kesä!
Palataan! :)
Ei kyllä kauhean mukavia ihmisiä :( Todella törkeästi sanottu molemmilta, varsinkaan jos ei toisen elämästä oikeen tiedä. Mutta onneks sydänäänien kuuleminen piristää aina, ja antaa voimaa :)
VastaaPoistaJoo kyllä mä monet itkut noista väänsin, mutta nyt osaa suhtautua ehkä hiukan paremmin kun tajuaa ettei törpöt ihmiset voi itselleen mitään, mutta minun ei myöskään tarvitse jaksaa tuollaista kuunnella. Ja sydänäänet oli ihanat, vaikkakin laite oli aika kovalla ja mulla niin herkkä kuulo et meinasin jo itse tuskastua ja sanoinkin et juu hyvä riittää. :D
Poista